Ihmettelyjä

Ihanaa, että tammikuu päättyy. Ei tarvitse enää yrittää pitää kiinni uudenvuodenlupauksista. Oikeastaan, nyt kun mietin, en tainnut edes luvata mitään. Jotain ajatuksia muutoksesta vilahti mielessä. Luultavasti ne koskivat liikunnan lisäämistä (kyllä pitäisi) ja kasvisten syömistä (tämä olisi helppo toteuttaa, kun vain viitsisi). Onneksi sentään...

Miltähän tuntuisi, jos ei itse saisi päättää, mihin aikaan menee nukkumaan? Jos joku toinen kertoisi, mitä tänään on ruuaksi? Jos joku muu päättäisi, milloin on karkkipäivä?

Syksy on kuin uusi vuosi. Paljon uusia alkuja: uusi työ, muutto opiskelupaikkakunnalle, harrastuksien käynnistyminen, uusia ihmisiä. Vähän kuntoiluakin ja liikuntaharrastusta, mutta ilman paineita tehdä tyhjiä lupauksia ja hankkiutua "rantakuntoon". Villapaitakunto riittää, ja voi miettiä rauhassa, mihin oikeasti haluan käyttää aikaa.

Onkohan niin, että nykyihminen ei enää jumita ajattelumallissa, jossa ihmisen arvo määräytyy työtä tekemällä? Toisinaan näyttää, että nykyihmiselle työ on lähinnä välinearvo, jolla mahdollistetaan elämään riittävästi laatuaikaa.

Taas oli lihakset maitohapoilla. Pakarat parahtivat ja pohkeet huusivat hoosiannaa. Päätin, että nyt saa turha loikkiminen loppua – digiloikkiminen nimittäin.

Onpahan ollut taas viikko! Tänään palkitsen itseni hyvällä kahvilla ja runebergintortulla. Työelämän ja perheen yhdistäminen vaatii nykyvanhemmilta hurjasti virtaa ja organisointikykyä. Iltaisin varmistellaan seuraavan päivän välineistöä ja logistiikka: sukset ja monot, etäpalaveri, viulu, eväät, kuljetukset ja niin edelleen. Mitähän Fredrika...

Syksyn kuluessa on eri alojen työnohjauksissa on pulpahdellut pintaan toive saada palautetta omasta työstä. Monissa työyhteisöissä onkin kokeiltu kerätä kehuja post it -lapuilla tai A4-papereihin kahvihuoneen seinälle, mutta aina nämä projektit tuntuvat lopahtavan aika äkkiä alkuinnostuksen jälkeen. Tarvitseeko palautetta saada pitkin vuotta?...

Pimeät illat, huurteiset aamut ja väriloistostaan vähitellen riisuutuvat puut. Juicen sanoin: "Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen." Olen viime viikot mietiskellyt, onko luonnon laskeutuminen syksyn lepoon vaikuttanut myös ihmismieliin. Lokakuun aikana on monissa työkohtaamisissani nimittäin noussut puheeksi, miten keskeistä ihmisten kanssa...

Ja lopuksi muistutus muutoksista, opettelusta ja oppimisesta. Jos nyt käykin niin, että kaikkien työkavereiden kanssa ei ole aina kivaa tai työpaikan rakenteissa turvaverkko tuntuu huteralta, ei tämä tarkoita epäonnistumista. Totaalinen muutos työpaikoilla vaatii muutosta yksilöissä, yhteisöissä ja rakenteissa. Kun jossakin näistä osa-alueista...

Huomisen Minna Canthin päivän kunniaksi uskallan olla niin feministi, että muutan tämän työelämän ihmeitä pohdiskelevan blogini hetkellisesti juhla- ja leivontablogiksi! Tadaa! Minna Canth on ensimmäinen suomalainen nainen, jolla on oma liputuspäivä. Miten Minnan päivää voisikaan siis juhlistaa? Tässä kolme ehdotusta, joita voit toteuttaa yhdessä...