Digijumppaa vai loikka vapauteen?
Taas oli lihakset maitohapoilla. Pakarat parahtivat ja pohkeet huusivat hoosiannaa. Päätin, että nyt saa turha loikkiminen loppua – digiloikkiminen nimittäin.
Muistelen, että digiloikasta puhuttiin ensimmäisiä kertoja kymmenisen vuotta sitten. Viimeistään pandemia pakotti meidät loikkimaan, harppomaan, tekemään mitä vain, että selviydytään. Minä olen ollut ihan tyytyväinen digijumppailija. Olen kulkenut opiskelun ja työelämään siirtymisen suunnilleen samaan tahtiin digitaalisuuden kanssa, joten olen päässyt rauhassa digilämmittelemään.
Onko kyse vanhojen jäärien muutosvastarinnasta vai digiuskovaisten hurmiosta?
Tuntemattomaan loikkaaminen on ollut joillekin pelottavaa. Kun ennen on tehty työt ihan toimivasti sähköpostin ja wordin voimalla, miksi nyt tarvitaan pilviä ja tiimssejä? Eikö minun ammattitaitoni enää kelpaa? Onko kyse vanhojen jäärien muutosvastarinnasta vai digiuskovaisten hurmiosta?
Digitaaliset työvälineet ovat tulleet jäädäkseen. Ja kuten kaikkien työkalujen, myös digityökalujen suhteen täytyy kehittää ergonomiaa ja työturvallisuutta. On huomattu, että sote-aloilla digi ei olekaan tuonut lisää aikaa asiakastyöhön. Mihin aika kuluu? Nuoret ovat entistä sosiaalisempia, avoimempia ja rohkeampia somessa. Miksi siis ahdistaa lähteä kouluun ja olla fyysisesti läsnä toisten kanssa?
Papereiden pyörittely ja raporttien lukeminen on ollut ennenkin tylsää, mutta nyt se on mahdotonta. Laajoista aineistoista koostetaan lyhyitä animaatiovideoita, koska kukaan ei oletakaan, että joku lukisi pitkää tekstiä. Keskittymiskyvyttömyys näkyy työterveyshuollossa ongelmana entistä useammalla aikuisella. Digi poisti tylsyyden työpäivistä, mutta miksi meillä ei vieläkään ole hauskaa?
Itselläni digivoimistelu alkoi toden teolla hapottaa, kun älykello keskeytti toistuvasti läsnäolon ja dialogin työnohjauksissa: "Nouse venyttelemään." En noussut. Ostin rannekellon, joka näyttää aikaa. Siis minuutit, tunnit ja jopa sekunnit, mutta ei mitään muuta.
En pysty enää tarkistamaan kellolta, olenko stressaantunut, nukkunut hyvin, juonut tarpeeksi vettä tai palautunut riittävästi päivän aikana. Elämäni on villiä, jopa hurjaa, kun liikkuminen ja aktiivisuus päivän aikana ovat omalla vastuullani. Huolehtikaa joku lapsistani, jos ajaudun täysin rappiolle!
Kolumni on julkaistu Suur-Keuruussa 24.3.2023