Meni tunteisiin!

24.08.2021

"Hitto että meni tunteisiin!" "Ei mitään järkeä, tiedän että pitäisi pystyä olemaan aikuinen, mutta se meni vaan niin ihon alle." Niinpä, tässä kohtaa alkaa jo olla kaikki tunnesäätelyn keinot käytettynä. Saako työpaikalla näyttää tunteita, vai pitääkö kaiken olla joko kivaa tai vähintään ihan jees? Entä miten tilanne hoidetaan, jos joku asia menee työkaverilla niin tunteisiin, että itsehillintä pettää?

Suomalaiseen kulttuuriin mielletään hillitty ja harkittu käytös, mielellään kaikissa vastaantulevissa tilanteissa. Riemun ja ilon, surun tai vihan tunteita on ollut lupa näyttää julkisesti vain päihtyneenä ja tätä on kuulunut hävetä jälkeen päin. Viime vuosina tunteista, niiden näyttämisestä ja niiden käsittelystä on kuitenkin puhuttu julkisuudessa aiempaa enemmän. Lapsille opetetaan tunnetaitoja varhaiskasvatuksesta lähtien ja perheissä vanhempien tehtävänä on tukea lasta vaikeiden tunteiden käsittelyssä. Onko mitään tästä julkisesta tunteiden tärkeyden tunnustamisesta kuitenkaan siirtynyt työelämään?

Keskustelu on tärkeä työkalu, jonka käytön harjoittelu kannattaa aloittaa matalalla kynnyksellä.

Toivon, että olemme työpaikoilla oppineet ainakin jotain tunteiden tärkeydestä. Huolestuttavaa sanomaa kertoo kuitenkin Työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometri, jossa työpaikkakiusaamisen havaitsemista kuvaavat luvut ovat pienentyneet vain hiukan vuodesta 2012, jolloin niitä on alettua kysyä. Vuonna 2020 peräti 53% palkansaajista oli havainnut työpaikallaan kiusaamista. Vaikka luku on hieman pienentynyt vuosien mittaan (2018: 59%, 2019: 56%), minusta tuntuu silti hätkähdyttävältä, että yli puolet työtä tekevistä on törmännyt työpaikallaan kiusaamiseen.

Tärkeää kiusaamisen  ja kaiken epäasiallisen vuorovaikutuksen ehkäisemisessä on peloton keskustelu. Kun toimimme ihmisten kanssa, emme voi välttää erimielisyyksiä loputtomiin ja kun olemme itsekin vain ihmisiä niin kyllä vaan, välillä menee tunteisiin. Jos keskustelu, asioiden ja tuntemuksien sanoittaminen, on työyhteisölle vierasta, on konfliktitilanteen selvittäminen tosi haastavaa. Keskustelu on tärkeä työkalu, jonka käytön harjoittelu kannattaa aloittaa matalalla kynnyksellä. Työterveyslaitos suosittelee, että työyhteisöissä keskustellaan yhdessä siitä, millaista käyttäytymistä ja kohtelua omalla työpaikalla toivotaan ja toisaalta, mitä ei suvaita.

Keskustelu vaatii työyhteisöissä aikaa. Ajan järjestäminen toimintakulttuurin kehittämiseen vaatii priorisointia. Priorisointi, eli asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen, puolestaan vaatii arvojen tarkastelua. Mikä sinun työssäsi on oikeasti tärkeää?